FC Viikingit miniakatemia (2011 synt.) Torinon leiriraportti 2023

FC Viikingit miniakatemian ja FC Torinon yhteistyö jatkui, kun heinäkuussa 2023 viisi Viikinkien pelaajaa osallistui FC Torinon järjestämälle leirille Prato Nevosossa Pohjois-Italiassa. Tämä leiri oli seuraava askel FC Viikinkien ja FC Torino Academyn aloittamaa joukkueyhteistyötä, joka tarjoaa Viikinkien pelaajille mahdollisuuksia harjoitella ja pelata Torinossa samalla kun valmentajat saavat mahdollisuuksia kehittää omia taitojaan Torinon vierailujen avulla. Aiemmin Torinon valmennustiimi oli vieraillut Suomessa seuraamassa ja analysoimassa Viikinkien harjoituksia.

Viikingeistä leirille osallistuivat (alla vasemmalta oikealle) Mira Säikkö, Leevi Asikainen, Faraz Jafarian, Bebe Malinen ja Matviy Bilyk.

Pelaajien valmennuksesta ja leirin aktiviteeteistä vastasivat FC Torinon kokenut valmennustiimi.

Pelaajat harjoittelivat viikon ajan 1 500 metrin korkeudessa Pohjois-Italiassa Prato Nevoson treenikeskuksessa luonnonnurmella yhdessä 70 muun pelaajan kanssa. Leirille osallistui pelaajia paitsi FC Torinosta myös Englannista, Ranskasta, Maltalta, eri puolilta Italiaa ja tietysti Viikinkien viisikko Suomesta.

Italian jalkapallolla on rikas historia ja vahvat perinteet lahjakkaiden pelaajien kehittämisessä. Italian valmennustyyli korostaa pelaajien teknisiä taitoja, taktista ymmärrystä ja vahvaa keskittymistä hallintaan perustuvaan jalkapalloon. Valmennuksessa panostetaan nuorten pelaajien pelinlukutaitoon, jalkapalloälyn kehittämiseen ja erilaisten pelityylien ymmärtämiseen. Italiassa on myös käytössä hyvin organisoitu järjestelmä, johon kuuluvat ammattiseuroihin liittyvät nuorisoakatemiat.

Joka päivä alkoi pelaajille aamuharjoituksilla noin klo 10, kevyen aamupalan jälkeen. Harjoitukset sisälsivät usein erilaisia harjoituksia ja pienpelejä, jotka kannustivat pelaajia soveltamaan taitojaan erilaisissa tilanteissa kentällä. Aamuharjoitusten jälkeen, päivän kuumimpaan aikaan, pelaajat nauttivat lounaan hotellissa kentän lähellä. Iltapäivän treenit alkoivat yleensä noin klo 16 ja harjoitukset päättyivät yleensä klo 18 mennessä.

Mielenkiintoinen havainto oli, että Italian jalkapallossa ilon säilyttäminen on tärkeää. Harjoitukset oli suunniteltu innostaviksi ja nautittaviksi, jotta rakkaus lajiin säilyisi ja pelaajia kannustettaisiin jatkamaan kehitystään. Monien harjoitusten päätteeksi oli leikkimielisiä kilpailuja, kuten hippaa, saksipotkua, rankkareita tai ylärimakisailuja. Italialaiset valmentajat saattoivat leikkimielisesti kisailla näissä mukana, joten vaikka harjoittelu oli intensiivistä, ei aina tarvinnut ottaa kaikkea liian vakavasti.

Harjoitusten jälkeen pelaajilla oli vapaa-aikaa, joka usein vietettiin muiden pelaajien kanssa majoitusalueella tai lähellä sijaitsevassa kylässä, missä erilaisia aktiviteetteja oli tarjolla. Tämä antoi pelaajille mahdollisuuden vuorovaikutukseen italialaisten ja muiden ulkomaalaisten pelaajien kanssa, mikä puolestaan edisti heidän vuorovaikutus- ja englannin sekä hieman myös italian kielen taitojaan.

Mutta, annetaanpa meidän pelaajien itsensä kommentoida mitä fiiliksiä reissusta jäi.

Mira Säikkö osallistui leirille ainoana tyttöpelaajana. Mira myös palkittiin FC Torinon organisaation valitsemana koko leirin parhaana pelaajana, mikä kertoo miten loistavasta pelaajasta on kysymys. Mira kertoi leirin jälkeen oppineensa liikkumaan kentällä oikein sekä havainnoimaan paremmin ympärilleen. Hän kuvasi pelin fyysisyyttä, todeten: ”Peli oli yleisesti ottaen fyysisempää kuin Suomessa, vaikka se vaihtelikin pelaajasta riippuen.” Lopuksi Mira vielä mainitsi, että oli upeaa oppia leirillä tutustumaan uusiin, ennestään tuntemattomiin pelaajiin.

Leevi Asikainen koki Italian pelityylin fyysisemmäksi verrattuna Suomeen: ”Jaloille tultiin ja taklattiin enemmän.”. Vastustajien taitotasosta kysyttäessä, miten pärjäsit taidollisesti heitä vastaan, Leevi vastasi itsevarmasti: ”Ei ollut ongelmia.”. Kommunikaatio italialaisten pelaajien kanssa sujui myös kuulemma riittävän hyvin — välillä kommunikoitiin englanniksi ja välillä italiaksi. ”Lähtisin vastaavalle leirille ehdottomasti uudelleen.”, totesi Leevi vielä keskustelujen lopuksi.

Matviy Bilyk nautti eniten peliharjoituksista, joissa oli mukana erilaisia pelimuotoja. Hän totesi, että ”Harjoittelu oli erilaista kuin Suomessa ja aluksi italiaksi annetut ohjeet olivat vaikeita ymmärtää, mutta lopulta ne selkenivät.” Matviy sai myös leirillä aivan uuden lempinimen "Mató", joka tuntui sopivan italialaisten valmentajien suuhun paremmin. Ehkäpä tätä lempinimeä käytetään jatkossakin myös Suomessa – ainakin Matviylle itselleen se sopi oikein hyvin.

Bebe Malinen piti leirin mieluisimpana harjoitusosiona 8v8 sekä 2v2 harjoitteita. Bebe totesi leirin jälkeen käydyissä keskusteluissa: ”Harjoitukset olivat osin erilaisia kuin Suomessa, taso hyvä mutta ei mahdoton, ja tiukimmat harjoitteet olivat niitä, joissa haastettiin leirin vanhimmat ikäryhmät.” Bebe nautti myös vapaa-ajasta leirillä, ja mainitsi, että ”Telkkarin katsominen hotellissa kavereiden kanssa oli mieluisinta vapaa-ajan viettoa”.

Faraz Jafarian piti leirin 8v8 peleistä eniten. Kysyimme Farazilta oppiko hän leirillä italiaa, ja hän vastasi; ”Mi chiamo Faraz. Come ti chiami?”, eli hän oli todellakin oppinut kieltä leirin aikana. Nurmi-alustalla pelaaminen oli tietysti erilaista kuin Suomen tekonurmella, kuten Faraz mainitsi, kun kysyimme millaista oli pelata leirillä. "Kohtasin muutamia todella hyviä pelaajia, esimerkiksi yksi vahva puolustaja ja yksi erittäin nopea hyökkääjä jäivät mieleeni", Faraz kertoi. Lopuksi Faraz halusi esittää vielä kiitosviestin FC Torinon valmentajille: "Grazie!".